maanantai 27. marraskuuta 2017

Valitettavasti viimeinen kerta

Voi kauhea, 3vuotta olen saanut olla tokonuorissa ja nyt sitä olisi viimeinen viikonloppu edessä.. Kaisla jäi vanhemmilleni hoitoon viikonlopuksi ja nauttimaan ainoana koirana olosta.

Aloitettiin viikonloppu Jari Kantoluodon pitämällä luennolla Yhteistyöstä. Joskus Roiston kanssa kovasti halusin mennä Kantoluodon koulutuksiin, mutta ei valitettavasti koskaan saatu mahdollisuutta. Täten siis hypin pienesti riemusta kun sain tietää, että Kantoluoto tulisi pitämään meille luentoa ja koulutuksia.
Ja voi että oli mielenkiintoinen luento! Kovasti myös harmittelin, että ei koskaan Roiston kanssa päästy Kantoluodon oppiin, oltaisiin varmasti saatu niin paljon irti niistä koulutuksista.

Pidettiin Pipan kanssa nopeat treenit, ajatuksena tehdä jotain kivaa mistä koira tykkää. Näin saataisiin viikonloppu rennosti käyntiin. Tehtiin Nellin kanssa vähän jääviä, ja saatiin vinkkejä seisomiseen kun Nellillä on vähän tapana hiipiä perässä eikä pysähtyä näpäkästi.

Ensimmäinen ilta olikin siinä, enää luvassa oli siirtyminen hotellille sekä aina yhtä ihana illallinen.



Koko viikonloppu oli näin tiivistetysti aivan mahtava. Päästiin mm. iki-ihanan mentaalivalmentaja Anne Talvitien luennolle sekä yksityispuhutteluun. Niin hirvittävän silmiä avaavia asioita tuli taas ilmi.
Treenejä oli taas hurjasti, varsinkin "vierailevien tähtien" eli Jari Kantoluodon sekä Jenni Ojalan koulutukset olivat erittäin mieluisia!
Yritettiin Nellin kanssa kovasti keskittyä AVOn liikkeiden kertaamiseen ja viilaamiseen. Pienenä tavoitteena oli päästä tämän vuoden puolella korkkaamaan AVO, mutta taitaa mennä ensi vuodelle..

Nellillä on hyvin paljon kaikkea pientä hiottavaa liikkeissä, kuten noudossa ja merkin kierrossa. Moni liike on ympäri pyöreästi katsottuna valmis, mutta sitä pilkun viilausta ne vaatisivat.

Nelli ja Nellin ruutu..
©Sara

Takaisin ajellessa saikin sitten vähän sitä jännitystä elämäänsä, kun ainoa asia mitä näki oli pimeys, lumisade ja metrin verran valkoista viivaa oikeassa reunassa tietä. Hengissä kuitenkin selvittiin kotiin, missä vastassa olikin oikein innokas labbisneiti.

Tämänkin postauksen julkaisu on venähtänyt niin paljon, että ihan itseäkin järkyttää.. Ehkä kuitenkin ihan ymmärrettävää, kun ei vaan ole ollut yksinkertaisesti aikaa.. Parhaillaan olen 9-16 koulussa ja jatkan sieltä suoraan työharjoitteluun ja olen kotona kymmenen jälkeen. Siinä sitten pitäisi vielä hoitaa omat koirat. Ei ole ihan arvatenkaan ihan ensimmäinen idea siis mennä koneelle naputtelemaan. :D


silakka
© Sara
Facebookin puolelle olinkin jo kerennyt vaihtaa blogin nimen, mutta itse blogin ulkoasu vaihtuu pikku hiljaa. Tai jos vaihtuu ollenkaan, tiedossa on nimittäin sen verran suuria muutoksia että ei mitään radikaalia uskalla tehdä. ;)

tiistai 3. lokakuuta 2017

Yritys hyvä, toteutus ei

Toimin kovin spontaanisti, kun viime viikolla ilmoitin Nellin kolmen päivän päähän rally-kisoihin.. Ai ollaanko treenttu? No ehei!

Halusin ihan lähteä kokeilemaan mitä tulee, varsinkin ensi vuonna tulevien lisenssimaksujen tsemppaamana. Jos vaikka pääisi sinne voittajaan tämän vuoden puolella, että voisi jättää kisaamisen hetkeksi tauolle.



Rata vaikutti kovin pitkältä, vaikka kylttejä ei ollut loppujen lopuksi paljoa ollut. Kaksi spiraalia, sekä paljon pysähdyskylttejä vain loivat sellaisen tunteen että rata kestää ikuisuuden. Videota en meidän suorituksesta valitettavasti saa tänne blogin puolelle asti..

Nelli pysyi yllättävän hyvin hallinnassa koko radan! Ennen ekaa kylttiä tuli pieni kiekkaus tuomarien luota, mutta siihen jäivät Nellin juoksemiset! Yksi ylimääräinen istuminen ja yksi unohtunut istuminen, sekä Nellin itsenäiset tötteröiden ja kylttien kiertämiset saivat meille sen verran virhepisteitä kasaan, että ei tulosta saatu. En ymmärrä mistä Nelli keksi ruveta kiertämään itse noita kylttejä, yritti vissiin palkkailla itseään jollain hauskalla tempulla. :D

tytöt ♥
Kaislalla menee erittäin kivasti opasjuttujen parissa. Ovien ja portaiden merkkaamiset ovat hyvällä mallilla, mutta suojatie treeniä vaadittaisiin kovasti lisää. Selkeästi on myös rauhoittunut ja jaksaa keskittyä pidempiä aikoja myös niihin (neidin mielestä) tylsiin juttuihin.

Kolmen viikon päästä olisi myös luvassa mun viimeinen tokonuorten valmennusviikonloppu! Tarkoituksena on käydä AVO läpi suhteellisen hyvin, jos sitä vaikka joulukuussa kävisi kokeilemassa kokeessa asti..



lauantai 2. syyskuuta 2017

Kaislikossa kuhisee

Työt loppuu, koulu alkoi ja Roiston lopetuksesta reilu kuukausi. Siinä on tiivistettynä viime ajan kuulumiset.

<3
Elämä rullaa radallaan niinkuin aijemmin. Roiston lopetuksesta olen päässyt suhteellisen hyvin yli vain hokemalla itselle sitä, että näin oli parempi ja nyt Roisto ei ikinä enää kärsi.
Ainoastaan koiranettiä en ole vain kyennyt päivittämään. Kerran yritin, mutta en vain pystynyt. Jotenkin vain tuntuu siltä, että kun sinne sen tiedon päivittää niin se on lopullisesti ohi.

Koulua on takana viikko, ja vaikka mitä on kerennyt tapahtua. Mutta aivan mahtava viikko ollut! Silloin kun kennellinjalle hain, niin oletin että tällainen fiilis on koko ajan. Siis aivan mahtava! On treenejä, oppitunteja ja vapaa-ajalla menossa kavereiden ja koirien kanssa rennossa fiiliksessä. On se vielä helppoa ja mukavaa kun kauheat paineet opinnoista (ja valmistumisesta!!) eivät ole vielä romahtaneet niskaan. :D


En selkeästikkään osaa enää elää yhden koiran kanssa, kun jo alkuviikosta minulla oli taas kaksi koiraa! Neitokainen on 11kk vanha labbis narttu Kaisla, josta pitäisi tulla isona opaskoira. Kaisla on on viihdyttämässä meitä seuraavat pari kuukautta ennen testejä ja mahdolliseen lisäkoulutukseen lähtöä.

Kaislan kanssa eniten keskitytään tällä hetkellä hihnakäytökseen sekä yksinoloharjoituksiin. Paljon töitä pitää tehdä myös ihmisten läheisyydessä rauhoittumiseen, sillä pikku noutaja haluaisi kovasti rakastaa kaikkia.


Kaisla on kyllä niin loistava, ihanan pirtsakka tapaus täynnä potentiaalia! Ollaan vitsailtukin, että pitääkö mun vaihtaa rotua labbikseen terriereistä kun niin olen tykästynyt noutajaelämään jo viikossa. :D Saas nyt vain nähdä mitä tässä 2kuukaudessa kerkeää tapahtua ja miten Kaislan testien käy!



keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Hän ei olisi millään halunnut vielä lähteä.

Nyt oli viimein pakko luovuttaa.



Tänään oli valitettavasti se päivä kun piti päästää irti.

Roistoa itselleni lunastaessa päätin, että kaveri saa olla meidän seurana niin kauan kun on oireeton. Kesti se aika yhdessä sitten 2 viikkoa, 2kuukautta tai 2vuotta.

Nyt Roiston oireillessa tehtiin päätös, että kaverin on aika lähteä.
Nyt, kun kivut eivät ole vielä pahimmillaan.

Hankalimpia päätöksiä ikinä, mutta ainakin tiedän että Roistoon ei enää ikinä, ikinä, satu.


Helfergeist Dante

"Roisto"

5.12.2015-26.7.2017





perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pysyvä asenne vaihtuu (toivottavasti) kehittyvään

Meillä kävi onni tänäkin vuonna, kun saatiin Nellin kanssa jatkaa kennelliiton tokonuorissa. Tämä onkin sitten jo meidän kolmas, ja viimeinen vuosi, kun ikä alkaa painaa vastaan. Harmillista kyllä, viihtyisin tokonuorissa helpostikkin pari vuotta lisää..



Köröteltiin Nellin kanssa torstaina junalla kotiin, pakkasin viimeiset tavarat ja lähdin sitten perjantaina kurvailemaan kohti Klaukkalaa.
Alunperin minulla oli tarkoituksena kysäistä saisinko ottaa Roiston mukaan, en treenattavaksi, mutta ihan vain roikkumaan mukana. Oli meinaan hieman vaikeuksia löytää hoitopaikkaa.
Karkkipussilla lahjottuna sain kuitenkin kämppiksen toimimaan lapsenvahtina viikonlopun yli.

Perjantai alkoi siis tavalliseen tahtiinsa alkusanoilla, sekä välipalalla. Heti perään jatkettiin Anne Talvitien "luennolla". Siksi lainausmerkit, koska ei sitä kuulemma voi oikein luennoksi sanoa. :D Kyseessä oli siis tunnin verran loistavaa mentaalivalmennusta.

Luennon jälkeen pidettiin Piritta "Pipa" Pärssisen kanssa vielä treenit. Saatiin tehdä 5minuuttia jotain, mistä jäisi hyvä mieli. Ajattelin tehdä vähän seuruuta ja liikkeestä maahanmenoja, sillä ne on ainakin Nellin vahvimpia liikkeitä. Tai niin luulin. Seuruu nyt onnistui, mutta maahanmenosta Nelli ei koskaan ollut kuullutkaan vaan tarjosi koko ajan istumista.
Treenien jälkeen siirryttiin sitten hotellille syömään ja nukkumaan.



Lauantai aloitettiin runsaalla aamiaisella hotellilla, josta lähdettiin suoraan hallille treenaamaan Pipan ja Pernilla Tallbergin kanssa.
Ensimmäisenä meillä oli kokeenomainen treeni, eli 3 vapaavalintaista liikettä, jotka piti suorittaa mahdollisimman kokeenomaisesti samalla kun muut kirjoittavat pientä palautetta muiden suorituksesta. Meidän liikkeitä oli hyppy, nouto ja merkin kierto,
Hyppy oli ihan yhtä hyvä kuin ennen, Nelliä ei paljoa esteen muuttuminen avonaisesta umpinaiseksi haittaa. Nouto oli kiva, mitä nyt itsellä murtui ääni käskyä antaessa. :D Nelli malttoi odottaa sen aikaa kun heitin kapulaa, eikä yrittänyt ottaa varaslähtöjä. Kapulasta irroituskin onnistui vasta käskyllä, eikä ennakoiden.
Merkin kierto oli nyt ihan oma shownsa. Nelli lähti kiertämään tötsää, mutta aivan liikaa vasemmalle. Pyysin takaisin, ensin näytin missä tötsä on ja lähetin uudelleen. Nelli kaarsi todella paljon vasemmalle, mutta kiersi kuitenkin merkin.

Nautittiin mahamme täyteen salaattia (lue pitsaa), ja saatiin tunnin ruokalepo istuskellessamme Annen ns. luennolla. Puhuttiin paljon asenteesta, ja huomasin paljon kuinka pysyva asenne itselläni on. Tätä täytyy oikeasti ruveta kehittämään. Kesällä on paljon tapahtumia mihin olen suunnitellut meneväni, eli hyviä harjoittelutilaisuuksia on runsaasti.

©Sara L.

Luennon jälkeen päästiin treenaamaan. Aloitettiin Pernillan kanssa, ja ruvettiin tappelemaan jäävien kanssa. Kokeiltiin ihan ensin miten Nelli erottää käskyjä. Seison selkä Nelliä kohti, ja annoin käskyjä. Kaikki sujui nätisti, Nelli kuunteli ja teki hienot vaihdot. Tehtiin sitten kaikkia kolmea jäävää liikkeestä, ei mitään ongelmaa. En tiedä sitten mikä aivopieru Nellille oli eilen tullut. Kuulemma jäävät oli ihan nättejä, mitä nyt Nelli ottaa seisomaan jäämisessä muutaman askeleen käskyn jälkeen, mutta se oli jo tiedossa.

Pipan kanssa tehtiin ruutua. Oli kiva huomata, että kuinka hyvällä alulla Nellin ruutu on. Se ei vaadi enää kuin toistoa toiston perään, sekä vaihtelua sen suhteen että mikä ruudussa odottaa. Targetti, naksauksen jälkeen heitetty lelu vai onko vastassa vain tyhjä ruutu.

Ihan lopuksi otettiin vielä yhdessä paikkista, ja paikkis onkin nyt meidän ongelma.. Nelli pysyy, joo, ei sinällään mitään ongelmaa, mutta Nelli haistelee. Olin jo ihan varma että AVOssa päästäisiin helpolla, kun Nelli istuu eikä yllä haistelemaan. No joopa joo, kyllä se vieläkin yltää haistelemaan. Paikkis alkaa ja loppuu yleensä ihan nätisti, mutta siinä keskivaiheilla Nellille tulee joku tarve aina vähän haistella maata.

Daco, Ruu, Huima, Huima, Maya, Nelli, Viivi, Sitku, Beassi, Kuje ja Riemu

Sunnuntai
Menetettiin meidän ihana rauha hotelliaamiaisella, kun 70 jalkapalloa pelaavaa nuorta tunkaisi samaan saliin. Maalla asuvaa ahdisti ihmisten paljous. :D
Aloitettiin aamun treenit tekemällä eilen mokattua merkin kiertoa Pipan kanssa. Nelli jää merkin taakse usein hillumaan, parhaillaan jopa tökkii tötteröä ellei kuulu mitään varmistusta sille että tekee oikein. Saatiin hyviä vinkkejä, ja niillä kyetään työstämään tämäkin liike kisavalmiiksi, ainakin toivottavasti..
Kesken treenien löytyi lattialta kaiken kukkuraksi hammas, kovaa kyytiä kyykkyyn ja käymään koiran hampaita läpi. Kaikki näytti olevan paikallaan, ja pian hampaan tiputtelijaksi paljastuikin aamulla hallilla leikkinyt belgipentu.

©Sara L.
Pernillan kanssa tehtiin sitten kaukoja, kun Nellillä on tapana vähän liikuskella. Samoin noustessaan istumasta seisomaan Nelli korjaa toisen takajalkansa aina vähän taaksepäin. Mikälie opittu tapa tuokin. Saatiin neuvoksi vain kertailla vaihtoja, ja musitutella jalkojen paikallaan pitoa.

Ahdattiin itsemme täyteen ruokaa, ja jatkettiin vielä häiriötreeneillä. Tehtiin kaikki yhtä aikaa, ja saatiin toisistamme häiriötä. Näitä treenejä oli nimittäin toivottu. Nelli valitettavasti oli ihan tööt, eikä jaksanut enää tehdä kunnolla. En sitten viitsinyt tehdä kauheasti mitään erikoista.
Treenien jälkeen käytiin läpi ja koottiin vähän viikonlopun treenejä, ja valmennusviikonloppua näin ylipäätään.
Pieni kuvaussessio, viimeisten tavaroiden pakkaus ja autoon raahaaminen. Sitten saikin lähteä ajelemaan kotiin.

Nelli 5v 10kk

Taas yksi mahtava viinkonloppu takana. Iski pieni treeni-into, mutta enemmän tuli hinku kisaamaan. Kilpailuja tuli katseltua kesälle vaikka hur mycket. Omatoimitreenejä olisi parhaillaan kolmena päivänä viikossa. Ehkä näillä päästään vielä kesäksi kisakuntoon!

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Loskan kestäviä kuulumisia

Lähdettiin extempore mätsärireissulle Kokkolaan Liisan, Sutun sekä Rikun kanssa. Tarkoitus oli alunperin mennä Nellin kanssa rally-kisoihin, mutta ilmoittauduin hilppasen liian myöhään ja päästiin vain varasijoille.

Suttu ja Nelli
Otin mukaan vain Nellin, sillä Roistolta on kehäkäytös unohtunut ajat sitten ja turkkikin on ihan järkyttävässä kunnossa kiitos allergian. Olisihan se  kyllä ollut ihan kiva ottaa mukaan pööpöilemään.

Mätsärit oli aika kehnosti järkätty, ja sääkin oli ihan järkyttävä. Loskaa tuli taivaalta tiuhaan tahtiin. No saatiimpahan ilmoittautumismaksulle vastinetta Nellin sijoittuessa punaisten kolmanneksi. Nami- ja purutikkupussi sekä pallo. Roistokin sai siis tuliaisia, ja kaveri olikin aika innoissaan pallosta.

Tammikuista Kuola-Roistoa

Näin muuten me ei olla puuhailtu oikein mitään. Roistolle kuuluu hyvää jalkojen suhteen. Ei ole
oireillut tippaakaan ja on innokas oma itsensä. Mitä nyt allergian kanssa ollaan vähän tapeltu ja päätin nyt sitten vaihtaa ruokinnan. Ennen mentiin 50/50 tyylillä, ja nyt ollaankin kokonaan raa'alla.

Sen verran tein painavampia päätöksiä, että jos tuo elikko ei selviä raakaruokinnalla ja allergisoi vieläkin, niin sillä on enää vain yksi vaihtoehto. En aijo katsoa koiraa, joka ei voi elää normaalilla ruualla kutiamatta.

Toinen päätös mitä olen terveyden kannalta tehnyt, on se että Roisto menee joulukuussa luustokuviin Ventelälle. Roisto kuvataan ensimmäistä kertaa virallisesti, ja saadaan samalla kaikki mahdolliset tiedot selästäkin.

Harrastusrintamalla Roisto saisi korkata rally- tai tokokokeet syksyllä. Liikkeet alkaa olla pikku hiljaa kasassa, hienosäätöähän se vaatii vielä reilusti. Häiriönsieto on meidän ainoa kompastuskivi. Empä ihmettele, treenaillaan aika paljon yksikseen.

Viime vuotisia kuvauskokeiluja

Yleisesti ottaen meille ei kuulu mitään. En ole innostunut oikein kuvailemaan, ja treenienkin videoiminen on selvästi liian hankalaa.. Treenaaminen nyt muutenkin on ollut viime aikoina kamalaa pakkopullaa. Olen kamalan negatiivinen ja mikään ei ole tarpeeksi hyvää. Monesti olenkin sivuuttanut treenaamisen sen takia, koska ei tällä mielentilalla treenaamisesta tule kuin paha mieli. Kaikille.
Täytyisi kyllä ottaa itseä vähän niskasta kiinni (etsin myös vapaaehtoisia potkimaan minua liikkeelle).

Ensi viikolla lähdetään taas Nellin kanssa kohti Klaukkalaa tokotäytteisen viikonlopun merkeissä. Ensimmäistä kertaa en ole kauhean innoissani. Meneeköhän jo valmiiksi huono into treenata mihin suuntaan? Katsotaan pidetäänkö sitten vähän treenitaukoa vai pureeko treenikärpänen.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Muutoksen tuulia




Eilen oli kovin jännittävä päivä, tai oikeastaan ilta.
Menin sitten lyömään nimeni papereihin. Siinä se. Nyt Roisto siirtyy mun nimiin.



Näin tässä sitten kävi. Voin kuvitella mitä ihmisten päässä pyörii. Miksi helvetissä pitää rikkinäinen koira?

Tietenkin koiralle on parasta, kun sen ei tarvitse vaihtaa perheestä toiseen. Mutta, mites minä. Haluaisin aktiivisen ja monipuolisen harrastuskoiran, jota Ärrä ei valitettavasti ole. Tai onhan se aktiivinen ja mahtava harrastuskaveri, mutta kroppa pistää vastaan.

Ärrän kohdalla tulevaisuuden suunnitelmat on aika simppelit. Niin kauan kuin on oireeton, niin jätkä saa olla meidän seurana. Roisto saa tehdä tokoa ja rallyä, sekä juosta metsässä irti sydämensä kyllyydestä.
Tarkoituksena ei ole siis lähteä tähystämään kyynäriä. Mielummin tarjoan Roistolle hyvän ja lyhyen elämän, kuin leikkautan, pidän pakkolevossa, ja rajoittelisin tuota koko sen loppuelämän.

Ainoa juttu tässä on se, että mulle tulee jotenkin todella huono fiilis. Vaikuttaa siltä kuin mä en haluaisi edes yrittää tehdä mitään tuon eteen. Monttuun vaan, niin ei rahaa kulu. Paska koiranomistaja.



"Uusi elämä" potkaistiin käyntiin hommaamalla uusi ruoka, nivelravinteet, lohiöljy sekä BOTin verkkoloimi.

Ruoka vaihdettiin Purenaturalin Grain Free-sarjaan, tällä hetkellä ainoa helposti saatava ruoka missä ei ole maissia eikä edes maissigluteenia. Korvaongelmiin ruoka vaikutti jonkin verran, mutta kutina kiusaa vieläkin. Nyt seuraavana odottaakin pussi Happy Dogin Africa. Jos tuo HD:n Africa(kaan) ei sovi, taidan vain suosiolla luovuttaa ja siirtyä raa'alle.

Nivellisä, sekä lohiöljy ovat molemmat J&Vn käsialaa. Luultavasti siirrytään jossain välissä hevosten nivelravinteisiin, ne kun tulevat halvemmaksi, mutta näillä pääsee hyvin alkuun.

BOTin verkkoloimi hommattiin ns. yökkäriksi. Sitä heitetään päälle aina 2-3tunniksi lenkkien jälkeen sekä automatkoille. Raskaiden päivien jälkeen jopa koko yöksi.
Verkkoloimen ostin halvalla fbn koirakirppikseltä. Messarista ostin vielä mukavalla tarjouksella BOTin koiranloimen vähän kylmempiä sääolosuhteita varten. Koiranloimi on todettukin varsin käteväksi odottelutakiksi talvella.


melkein 13kk

Tarkoituksena olisi vielä käydä kuvauttamassa Ärrä virallisesti, että saataisiin tulokset KoiraNettiin. Toisaalta haluaisin kuvauttaa Roiston jo nyt, mutta toisaalta vasta 2vuotiaana. Silloin saisi sen spondari-tuloksenkin.
Toisaalta helpointa olisi kuvauttaa nyt ja 2vuotiaana, mutta Roisto on nukutettu sen verran useasti, että kerta saisi riittää. Toisaalta sitten ei ole varmuutta kestääkö Roisto 2vuoden ikään saakka...

Nyt kuitenkin keskitytään vain yhteen päivään kerralla, eikä mietitä tulevaisuuden juttuja sen kummemmin, Pitää nauttia joka hetkestä.