keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Hän ei olisi millään halunnut vielä lähteä.

Nyt oli viimein pakko luovuttaa.



Tänään oli valitettavasti se päivä kun piti päästää irti.

Roistoa itselleni lunastaessa päätin, että kaveri saa olla meidän seurana niin kauan kun on oireeton. Kesti se aika yhdessä sitten 2 viikkoa, 2kuukautta tai 2vuotta.

Nyt Roiston oireillessa tehtiin päätös, että kaverin on aika lähteä.
Nyt, kun kivut eivät ole vielä pahimmillaan.

Hankalimpia päätöksiä ikinä, mutta ainakin tiedän että Roistoon ei enää ikinä, ikinä, satu.


Helfergeist Dante

"Roisto"

5.12.2015-26.7.2017





perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pysyvä asenne vaihtuu (toivottavasti) kehittyvään

Meillä kävi onni tänäkin vuonna, kun saatiin Nellin kanssa jatkaa kennelliiton tokonuorissa. Tämä onkin sitten jo meidän kolmas, ja viimeinen vuosi, kun ikä alkaa painaa vastaan. Harmillista kyllä, viihtyisin tokonuorissa helpostikkin pari vuotta lisää..



Köröteltiin Nellin kanssa torstaina junalla kotiin, pakkasin viimeiset tavarat ja lähdin sitten perjantaina kurvailemaan kohti Klaukkalaa.
Alunperin minulla oli tarkoituksena kysäistä saisinko ottaa Roiston mukaan, en treenattavaksi, mutta ihan vain roikkumaan mukana. Oli meinaan hieman vaikeuksia löytää hoitopaikkaa.
Karkkipussilla lahjottuna sain kuitenkin kämppiksen toimimaan lapsenvahtina viikonlopun yli.

Perjantai alkoi siis tavalliseen tahtiinsa alkusanoilla, sekä välipalalla. Heti perään jatkettiin Anne Talvitien "luennolla". Siksi lainausmerkit, koska ei sitä kuulemma voi oikein luennoksi sanoa. :D Kyseessä oli siis tunnin verran loistavaa mentaalivalmennusta.

Luennon jälkeen pidettiin Piritta "Pipa" Pärssisen kanssa vielä treenit. Saatiin tehdä 5minuuttia jotain, mistä jäisi hyvä mieli. Ajattelin tehdä vähän seuruuta ja liikkeestä maahanmenoja, sillä ne on ainakin Nellin vahvimpia liikkeitä. Tai niin luulin. Seuruu nyt onnistui, mutta maahanmenosta Nelli ei koskaan ollut kuullutkaan vaan tarjosi koko ajan istumista.
Treenien jälkeen siirryttiin sitten hotellille syömään ja nukkumaan.



Lauantai aloitettiin runsaalla aamiaisella hotellilla, josta lähdettiin suoraan hallille treenaamaan Pipan ja Pernilla Tallbergin kanssa.
Ensimmäisenä meillä oli kokeenomainen treeni, eli 3 vapaavalintaista liikettä, jotka piti suorittaa mahdollisimman kokeenomaisesti samalla kun muut kirjoittavat pientä palautetta muiden suorituksesta. Meidän liikkeitä oli hyppy, nouto ja merkin kierto,
Hyppy oli ihan yhtä hyvä kuin ennen, Nelliä ei paljoa esteen muuttuminen avonaisesta umpinaiseksi haittaa. Nouto oli kiva, mitä nyt itsellä murtui ääni käskyä antaessa. :D Nelli malttoi odottaa sen aikaa kun heitin kapulaa, eikä yrittänyt ottaa varaslähtöjä. Kapulasta irroituskin onnistui vasta käskyllä, eikä ennakoiden.
Merkin kierto oli nyt ihan oma shownsa. Nelli lähti kiertämään tötsää, mutta aivan liikaa vasemmalle. Pyysin takaisin, ensin näytin missä tötsä on ja lähetin uudelleen. Nelli kaarsi todella paljon vasemmalle, mutta kiersi kuitenkin merkin.

Nautittiin mahamme täyteen salaattia (lue pitsaa), ja saatiin tunnin ruokalepo istuskellessamme Annen ns. luennolla. Puhuttiin paljon asenteesta, ja huomasin paljon kuinka pysyva asenne itselläni on. Tätä täytyy oikeasti ruveta kehittämään. Kesällä on paljon tapahtumia mihin olen suunnitellut meneväni, eli hyviä harjoittelutilaisuuksia on runsaasti.

©Sara L.

Luennon jälkeen päästiin treenaamaan. Aloitettiin Pernillan kanssa, ja ruvettiin tappelemaan jäävien kanssa. Kokeiltiin ihan ensin miten Nelli erottää käskyjä. Seison selkä Nelliä kohti, ja annoin käskyjä. Kaikki sujui nätisti, Nelli kuunteli ja teki hienot vaihdot. Tehtiin sitten kaikkia kolmea jäävää liikkeestä, ei mitään ongelmaa. En tiedä sitten mikä aivopieru Nellille oli eilen tullut. Kuulemma jäävät oli ihan nättejä, mitä nyt Nelli ottaa seisomaan jäämisessä muutaman askeleen käskyn jälkeen, mutta se oli jo tiedossa.

Pipan kanssa tehtiin ruutua. Oli kiva huomata, että kuinka hyvällä alulla Nellin ruutu on. Se ei vaadi enää kuin toistoa toiston perään, sekä vaihtelua sen suhteen että mikä ruudussa odottaa. Targetti, naksauksen jälkeen heitetty lelu vai onko vastassa vain tyhjä ruutu.

Ihan lopuksi otettiin vielä yhdessä paikkista, ja paikkis onkin nyt meidän ongelma.. Nelli pysyy, joo, ei sinällään mitään ongelmaa, mutta Nelli haistelee. Olin jo ihan varma että AVOssa päästäisiin helpolla, kun Nelli istuu eikä yllä haistelemaan. No joopa joo, kyllä se vieläkin yltää haistelemaan. Paikkis alkaa ja loppuu yleensä ihan nätisti, mutta siinä keskivaiheilla Nellille tulee joku tarve aina vähän haistella maata.

Daco, Ruu, Huima, Huima, Maya, Nelli, Viivi, Sitku, Beassi, Kuje ja Riemu

Sunnuntai
Menetettiin meidän ihana rauha hotelliaamiaisella, kun 70 jalkapalloa pelaavaa nuorta tunkaisi samaan saliin. Maalla asuvaa ahdisti ihmisten paljous. :D
Aloitettiin aamun treenit tekemällä eilen mokattua merkin kiertoa Pipan kanssa. Nelli jää merkin taakse usein hillumaan, parhaillaan jopa tökkii tötteröä ellei kuulu mitään varmistusta sille että tekee oikein. Saatiin hyviä vinkkejä, ja niillä kyetään työstämään tämäkin liike kisavalmiiksi, ainakin toivottavasti..
Kesken treenien löytyi lattialta kaiken kukkuraksi hammas, kovaa kyytiä kyykkyyn ja käymään koiran hampaita läpi. Kaikki näytti olevan paikallaan, ja pian hampaan tiputtelijaksi paljastuikin aamulla hallilla leikkinyt belgipentu.

©Sara L.
Pernillan kanssa tehtiin sitten kaukoja, kun Nellillä on tapana vähän liikuskella. Samoin noustessaan istumasta seisomaan Nelli korjaa toisen takajalkansa aina vähän taaksepäin. Mikälie opittu tapa tuokin. Saatiin neuvoksi vain kertailla vaihtoja, ja musitutella jalkojen paikallaan pitoa.

Ahdattiin itsemme täyteen ruokaa, ja jatkettiin vielä häiriötreeneillä. Tehtiin kaikki yhtä aikaa, ja saatiin toisistamme häiriötä. Näitä treenejä oli nimittäin toivottu. Nelli valitettavasti oli ihan tööt, eikä jaksanut enää tehdä kunnolla. En sitten viitsinyt tehdä kauheasti mitään erikoista.
Treenien jälkeen käytiin läpi ja koottiin vähän viikonlopun treenejä, ja valmennusviikonloppua näin ylipäätään.
Pieni kuvaussessio, viimeisten tavaroiden pakkaus ja autoon raahaaminen. Sitten saikin lähteä ajelemaan kotiin.

Nelli 5v 10kk

Taas yksi mahtava viinkonloppu takana. Iski pieni treeni-into, mutta enemmän tuli hinku kisaamaan. Kilpailuja tuli katseltua kesälle vaikka hur mycket. Omatoimitreenejä olisi parhaillaan kolmena päivänä viikossa. Ehkä näillä päästään vielä kesäksi kisakuntoon!

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Loskan kestäviä kuulumisia

Lähdettiin extempore mätsärireissulle Kokkolaan Liisan, Sutun sekä Rikun kanssa. Tarkoitus oli alunperin mennä Nellin kanssa rally-kisoihin, mutta ilmoittauduin hilppasen liian myöhään ja päästiin vain varasijoille.

Suttu ja Nelli
Otin mukaan vain Nellin, sillä Roistolta on kehäkäytös unohtunut ajat sitten ja turkkikin on ihan järkyttävässä kunnossa kiitos allergian. Olisihan se  kyllä ollut ihan kiva ottaa mukaan pööpöilemään.

Mätsärit oli aika kehnosti järkätty, ja sääkin oli ihan järkyttävä. Loskaa tuli taivaalta tiuhaan tahtiin. No saatiimpahan ilmoittautumismaksulle vastinetta Nellin sijoittuessa punaisten kolmanneksi. Nami- ja purutikkupussi sekä pallo. Roistokin sai siis tuliaisia, ja kaveri olikin aika innoissaan pallosta.

Tammikuista Kuola-Roistoa

Näin muuten me ei olla puuhailtu oikein mitään. Roistolle kuuluu hyvää jalkojen suhteen. Ei ole
oireillut tippaakaan ja on innokas oma itsensä. Mitä nyt allergian kanssa ollaan vähän tapeltu ja päätin nyt sitten vaihtaa ruokinnan. Ennen mentiin 50/50 tyylillä, ja nyt ollaankin kokonaan raa'alla.

Sen verran tein painavampia päätöksiä, että jos tuo elikko ei selviä raakaruokinnalla ja allergisoi vieläkin, niin sillä on enää vain yksi vaihtoehto. En aijo katsoa koiraa, joka ei voi elää normaalilla ruualla kutiamatta.

Toinen päätös mitä olen terveyden kannalta tehnyt, on se että Roisto menee joulukuussa luustokuviin Ventelälle. Roisto kuvataan ensimmäistä kertaa virallisesti, ja saadaan samalla kaikki mahdolliset tiedot selästäkin.

Harrastusrintamalla Roisto saisi korkata rally- tai tokokokeet syksyllä. Liikkeet alkaa olla pikku hiljaa kasassa, hienosäätöähän se vaatii vielä reilusti. Häiriönsieto on meidän ainoa kompastuskivi. Empä ihmettele, treenaillaan aika paljon yksikseen.

Viime vuotisia kuvauskokeiluja

Yleisesti ottaen meille ei kuulu mitään. En ole innostunut oikein kuvailemaan, ja treenienkin videoiminen on selvästi liian hankalaa.. Treenaaminen nyt muutenkin on ollut viime aikoina kamalaa pakkopullaa. Olen kamalan negatiivinen ja mikään ei ole tarpeeksi hyvää. Monesti olenkin sivuuttanut treenaamisen sen takia, koska ei tällä mielentilalla treenaamisesta tule kuin paha mieli. Kaikille.
Täytyisi kyllä ottaa itseä vähän niskasta kiinni (etsin myös vapaaehtoisia potkimaan minua liikkeelle).

Ensi viikolla lähdetään taas Nellin kanssa kohti Klaukkalaa tokotäytteisen viikonlopun merkeissä. Ensimmäistä kertaa en ole kauhean innoissani. Meneeköhän jo valmiiksi huono into treenata mihin suuntaan? Katsotaan pidetäänkö sitten vähän treenitaukoa vai pureeko treenikärpänen.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Muutoksen tuulia




Eilen oli kovin jännittävä päivä, tai oikeastaan ilta.
Menin sitten lyömään nimeni papereihin. Siinä se. Nyt Roisto siirtyy mun nimiin.



Näin tässä sitten kävi. Voin kuvitella mitä ihmisten päässä pyörii. Miksi helvetissä pitää rikkinäinen koira?

Tietenkin koiralle on parasta, kun sen ei tarvitse vaihtaa perheestä toiseen. Mutta, mites minä. Haluaisin aktiivisen ja monipuolisen harrastuskoiran, jota Ärrä ei valitettavasti ole. Tai onhan se aktiivinen ja mahtava harrastuskaveri, mutta kroppa pistää vastaan.

Ärrän kohdalla tulevaisuuden suunnitelmat on aika simppelit. Niin kauan kuin on oireeton, niin jätkä saa olla meidän seurana. Roisto saa tehdä tokoa ja rallyä, sekä juosta metsässä irti sydämensä kyllyydestä.
Tarkoituksena ei ole siis lähteä tähystämään kyynäriä. Mielummin tarjoan Roistolle hyvän ja lyhyen elämän, kuin leikkautan, pidän pakkolevossa, ja rajoittelisin tuota koko sen loppuelämän.

Ainoa juttu tässä on se, että mulle tulee jotenkin todella huono fiilis. Vaikuttaa siltä kuin mä en haluaisi edes yrittää tehdä mitään tuon eteen. Monttuun vaan, niin ei rahaa kulu. Paska koiranomistaja.



"Uusi elämä" potkaistiin käyntiin hommaamalla uusi ruoka, nivelravinteet, lohiöljy sekä BOTin verkkoloimi.

Ruoka vaihdettiin Purenaturalin Grain Free-sarjaan, tällä hetkellä ainoa helposti saatava ruoka missä ei ole maissia eikä edes maissigluteenia. Korvaongelmiin ruoka vaikutti jonkin verran, mutta kutina kiusaa vieläkin. Nyt seuraavana odottaakin pussi Happy Dogin Africa. Jos tuo HD:n Africa(kaan) ei sovi, taidan vain suosiolla luovuttaa ja siirtyä raa'alle.

Nivellisä, sekä lohiöljy ovat molemmat J&Vn käsialaa. Luultavasti siirrytään jossain välissä hevosten nivelravinteisiin, ne kun tulevat halvemmaksi, mutta näillä pääsee hyvin alkuun.

BOTin verkkoloimi hommattiin ns. yökkäriksi. Sitä heitetään päälle aina 2-3tunniksi lenkkien jälkeen sekä automatkoille. Raskaiden päivien jälkeen jopa koko yöksi.
Verkkoloimen ostin halvalla fbn koirakirppikseltä. Messarista ostin vielä mukavalla tarjouksella BOTin koiranloimen vähän kylmempiä sääolosuhteita varten. Koiranloimi on todettukin varsin käteväksi odottelutakiksi talvella.


melkein 13kk

Tarkoituksena olisi vielä käydä kuvauttamassa Ärrä virallisesti, että saataisiin tulokset KoiraNettiin. Toisaalta haluaisin kuvauttaa Roiston jo nyt, mutta toisaalta vasta 2vuotiaana. Silloin saisi sen spondari-tuloksenkin.
Toisaalta helpointa olisi kuvauttaa nyt ja 2vuotiaana, mutta Roisto on nukutettu sen verran useasti, että kerta saisi riittää. Toisaalta sitten ei ole varmuutta kestääkö Roisto 2vuoden ikään saakka...

Nyt kuitenkin keskitytään vain yhteen päivään kerralla, eikä mietitä tulevaisuuden juttuja sen kummemmin, Pitää nauttia joka hetkestä.

lauantai 24. joulukuuta 2016

TAVOITTEITA VUODELLE 2017

Taas on tämä aika vuodesta, kun pitää käydä läpi asiat mitä ei tullut tehtyä ja missä epäonnistuttiin. Jippii!
Elikkä,

TAVOITTEET VUODELLE 2016
Terve koira 
Nelli on ollut täysin terve, ellei lasketa sitä syksyllä ollutta outoa kohtausta..

Luustokuvaus 
VIIMEIN! Helmikuun lopulla oli Nellillä luustokuvaus, jossa Nelli todettiin terveeksi selän, kyynärien ja lonkkien suhteen. Suuri ja painava kivi pyörähti sydämeltä luustokuvauksen myötä. Tarkoituksena olisi vielä käydä tutkituttamassa Nellin polvet. silmät sekä sydän.

Hihnakäytöksen viilausta 
Meh, arvatkaa jaksoinko treenata tätä erikseen? Koen kuitenkin olevani tarpeeksi tyytyväinen Nellin hihnakäytökseen tällä hetkellä.


Agilityssä 3lk? 
Tiesin jo tätä kirjatessani tavoitelistaan, että tämä kohta ei tule täyttymään. Tarkoitus oli tänä vuonna käydä vain kisoissa hakemassa sitä harjoitusta itse kisatilanteeseen ja lähtöön. Mahtavaahan se olisi ollut jos kolmosiin oltaisiin päästy! Ehkä me vielä joskus kun ohjaaja saa hermonsa kasaan.
Muutenkin kisattiin niin vähäisesti, kun suurin osa kisoista on siellä missä minä en ole.


RTK2, ja VOI kylttien treenaus 
Kesällä en jotenkin vain saanut itsestäni irti kisailla kotopuolessa, ja Kannuksessa oli aina sama tuomari jolta meillä oli jo 2hyväksyttyä tulosta. Yhdet kisat sitten syksystä olivat, mutta niissä homma meni ihan plörinäksi.

TK1? 
Ei kisattu ollenkaan kesällä, vaikka kisoja olisi ollut lähellä, koska tarkoituksena oli mennä Nuorten tokon SM-kisoihin. Eli viimeisen ALO1 metsästys jäi syksyyn.
Syyskuussa kouluun palattua alkoi heti kisojen metsästys. Sopivasti olikin Syyskuun lopussa kisat koululla joista saatiin, liikkeiden perusteella huono, mutta fiiliksen perusteella mahtava ALO1 sekä TK1.


Eri harrastusten puolestahan tää homma jäi totaalisesti puolitiehen. Toisaalta kun olen suurimman osan ajastani sekä jaksamisestani antanut Roistolle, niin eipä siinä kauheasti enää toista koiraa treenata samaan malliin kuin ennen. Toisaalta, jos olisin kunnon koiranomistaja niin kyllähän nuo olisi molemmat saanut helpostikkin treenattua. 
Tosiaalta treenitauko on tehnyt Nellille vain hyvää. Ennen treenatessa oli vähän niin ja näin, mutta nykyisin on täysillä mukana ja antaa kaikkensa.

Tavoitteita vuodelle 2017

NELLI
Terve koira
Agilityn lähtö kuntoon ja kisavarmaksi.
Agissa 3lk
RTK3...?
Tokossa AVOsta tulos

ROISTO
Terve, oireeton ja onnellinen koira
Tokoa, tokoa ja vielä vähän lisää tokoa
Jännittävien+stressaavia tilanteiden treenausta
Rally tai tokomöllit?


Nellille oli listattuna aikalailla nuo samat perusjutut mitä ennenkin, lisänä vielä kasa harrastusjuttuja. Terveyttä seuraillaan myös tarkasti, varsinkin nyt lokaikuisen epileptisen kohtauksen jälkeen. Tiedä sitten onko alkavaa epilepsiaa, vaiko oliko myrkytysoire..

Roiston tavoitteissa ensimmäinen kohta pitäisi lihottaa, alleviivoittaa, ympyröidä ja korostaa jollain liian räikeällä värillä.
Tilanteita joissa Roisto jännittää ja/tai stressaa täytyy treenata urakalla. Jätkä kun tuppaa kiihtymään jännittyessään, Mätsäreissä täytyisi käydä juoksemassa, samoin mennä turistiksi eri kisatapahtumiin sekä ihmisten ilmoille (mikä sinällään on hankalaa kun asuu pienessä kaupungissa missä ei ole mitään).
Harrastusjuttuja tehdään sitten Roiston jaksamisen mukaan, miltä tilanne milloinkin näyttää.

Kun tammikuussa nyt koulu alkaa, jää Nelli kotiin ja vain Roisto tulee mukaan koululle. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa olen jättämässä Nellin porukoille, mutta toisaalta ei ole motia tehdä kuin Roiston kanssa. Saattavathan nämä olla meidän viimeisiä hetkiä yhdessä.

Nyt meidän porukka hiljentyy joulun viettoon, ja täten halutaankin toivottaa kaikille blogin lukijoille

Erittäin hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2017!


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Pojasta mieheksi

Huhhuh, aika menee nopeeta!
Monet kerrat pienempänä ihmettelin, kun vanhempi väki hoki 'kuinka nopeasti aika menee'. Nyt sitä alkaa itsekkin ymmärtämään, että ei perhana, aika oikeasti menee todella nopeasti!



Roisto täytti 5.12. vuoden. Ai kamala, kaveri on oikeasti jo iso mies. En vaan meinaa millään uskoa, että tuo on jo niin vanha. Pikku kakarahan se luonteeltaan vielä on, mutta selvästi on hitunen sitä järkeäkin sinne jo mahtunut.

Roisto 1v ja Nelli 5,5v
Treenipuolella Roiston kanssa ollaan nyt tapeltu viime aikoina seuruun kanssa, josta on ihan yhtäkkiä tullut aivan jäätävää. Painaa vasten, edistää ja kaiken lisäksi on vielä ihan vino.
Ollaan nyt opeteltu uusi perusasentoon tuleminen, tällä kertaa selän takaa kiertäen. Sill' ollaan saatu perusasennon paikkaa paremmaksi. Olen nyt ihan varuiksi vielä käyttänyt käsiapua, että mustuainen ei pääse turhaantumaan.
Ollaan nyt onneksi saatu uusia ohjeita miten lähteä korjaamaan tätä seuruuta, eli ei auta muu kuin käydä kuluttamassa treenihallin pohjaa (ylläri).

Joten, tässä melkein vuosikas Risotto tekee seuruuta (ja samalla ohjaaja harjoittelee uuden editointiohjelman käyttöä):



sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Perhanan saksalainen..


Roisto kävi kesällä luustokuvissa ortopedi Jarmo Rintasalolla Seinäjoella ontumisten takia. Haluttiin selvittää onko Roistolla panosteiitti vai onko ongelmat peräisin luustossa olevista muutoksista.

Kuvat otettuaan Jarmo aloitti puheensa täten: "eipä taida tästä tulla työkoiraa". Samalla hetkellä mun sydän tipahti vähintäänkin vatsaan saakka. Heti perään ell totesi molemmissa etujaloissa olevan kasvuhäiriö. Tähän väliin tokaisin, että aloitetaan ensin paremmista uutisista, jooko?

Roiston selkä näytti täysin normaalilta, lonkatkin saivat arviokseen B/B mutta takajaloissa oli näkyvissä panosteiittia. Sitten päästiinkin niihin huonoihin uutisiin eli kyynäriin. Nyt jo niissä oli näkyvissä vähän nivelrikkoa, sekä muodostumassa olevia luupiikkejä. Kyynärät saivat arviokseen 3/3... Ell sanoi, että tulevaisuudessa kyynärissä tulee varmasti olemaan myös irtopaloja.


Kuusi viikoa kipulääkettä ja nutrolin-öljyä (sekä pari lisäviikkoa) myöhemmin, käytiin Helsingissä Mevetissä.
Lotta Axelson kuvautti Roiston uudelleen. Roisto haluttiin kuvauttaa uudelleen ihan varmuudeksi, että voisiko tästä koirasta sittenkin olla eläjäksi. Lopettaminen on niin lopullinen ratkaisu, että tehdään mielummin toinen tutkimus ennen viimeistä päätöstä.

Lotan mukaan Roiston etujaloissa oli ollut todella paljon panosteiittia, mikä olisi voinut aiheuttaa Roiston monet ontumiset. Ainoa syy se ei todellakaan ollut.

Roisto laitettiin pieneen känniin ja vietiin kuvattavaksi. Vähän poikkeavia tuloksia saatiin tällä kertaa; molemmissa kyynärissä oli pienet irtopalat. Toisin sanoen FCP eli kyynärän varislisäkkeen irtopala. Panosteiitti sen sijaan oli reippaasti vähentynyt, eikä sitä ollut enää paljoa näkyvissä.
Kyynäriä ei kuulemma kannattaisi lähteä nyt operoimaan, kun Roisto on ollut kivuton. Monesti on käynyt niin, että kyynärät ovat olleet ihan 'tyytyväiset' mutta tähystyksen jälkeen tulleet kovin 'vihaisiksi', näin Lottaa lainaten. :D

Roisto 6kk kinuaa palloa

Olen avannut todella vähän Roiston terveystilannetta täällä blogissa. Muutenkin olen kirjoitellut hyvin minimaalisesti saksalaisesta. Luultavasti sen takia, että yritän jotenkin alitajuntaisesti vältellä puhumasta aiheesta, joka ahdistaa mua todella paljon.

Roisto on tosiaan ontunut n. 9krt elämänsä aikana, ontunut kaikkia jalkojansa, mutta joka kerta ollaan selvitty kipulääkkeellä ja levolla mikä vahvisti epäilystä panosteiitista. Paitsi nyt viimeisellä kerralla, kun Roisto alkoi ontumaan kipulääkekuurin aikana. Tästä tiedettiin, että joku on pielessä.

Vaikka olen tyypiltäni sellainen ihminen, joka piilottaa tunteensa ja jatkaa elämäänsä normaalisti vaikka mitä tapahtuisi, Roiston takia olen kuitenkin kerran romahtanut totaalisesti niin, että en kyennyt menemään edes kouluun ja linnoittauduin vain kämpille. Roiston takia olen myös itkenyt ihmisten edessä, kahdesti. Tämä ei todellakaan ole minun tapaistani, joten tästä voi kuvitella kaiken sen stressin ja ahdistuksen määrän mitä mulla on ollut.



Tällä hetkellä Roiston tulevaisuus on suuri kysymysmerkki. Ainut asia mikä on selvää, on se, että siitä ei tule virkakoiraa. Perhekoira mahdollisesti. Ja tässä vastaan tuleekin kamala dilemma. Voisinkohan minä pitää Roiston?

Porukat on luultavasti aikalailla koko juttua vastaan, samoin kuin tulevaisuuden suunnitelmat. 2000euron leikkauksetkaan ei oikein houkuttele, varsinkaan kun ei ole mitään varmuutta saako koira elää tämän jälkeen kivutonta elämää.
Toivon mukaan tämän asian kanssa päästään jonkinlaiseen päätökseen mahdollisimman pian..